Tuhatkaunon levyntekotunnelmia

Nälkä kasvaa syödessä, siitähän se oli kyse Tuhatkaunon ensimmäisessä "virallisessa" ja "oikeassa" levyprojektissa. Teimme lauluistamme vuonna 2001 kaksi kotipolttoista cdr-kokoelmaa, "Vettä saappaissa" ja "Kylmää kyytiä". Ne äänitettiin treeniolosuhteissa, ilman päällekkäisäänityksiä suoraan miksauspöydästä dat-nauhuriin. Soundista tuli sikseenkin hyvä, joskin ainahan tuolla tavalla tehdyt äänitykset ovat jonkinasteisia kompromisseja. Jokaisen pikkuvirheen takia ei jokaista kappaletta voi ruveta soittamaan kokonaan uusiksi - ja osaa virheistä ei edes huomaa vielä äänitystilanteessa (esim. "Pertin hiihtoreissun" risahdus tai hiljainen lead-vokaali "Uuteen eiliseen" -viisussa).

Teknisesti viimeistellymmän studionauhan tekeminen jäi siis kangastelemaan mieleen, ja kun saimme vähän keikkapalkkioita siirrettyä syrjään ja pari mukavankokoista apuraha-anomusta läpi (Joensuun kaupungin kulttuuritoimelta ja Joensuun Popmuusikoilta), päätimme mennä studioon tallettamaan noin puolentusinaa laulua. Tarkoituksena oli tehdä "potentiaalista biiseistämme" demonauha levy-yhtiöille, ja jos kukaan ei innostuisi, julkaista ko. tuotos itse 21-minuuttisena mini-cd:nä.

Studioksi valittiin joensuulainen Jarmo Kähkösen JJ Voice. Markus oli tehnyt Kähkösen kanssa yhteistyötä Joensuun yliopiston kuoron levytyksen tiimoilta ja todennut miehen kelpo veikoksi. Mylläreiden (mainioiden) albumien äänitysten puolesta Kähkösen jälki oli tuttua minullekin. Ja Kähkönen oli puolestaan kiinnostunut meistä, kun hänelle läänintaiteilija Eija Kankaanrannan kautta oli kulkeutunut Eijalle lähettämäni "Vettä saappaissa". Hinta ja studioaikakin saatiin neuvoteltua kohdalleen. Siis, kaikki hyvin tähän saakka.

Biisien valinta tuotti vaikeuksia. Kyselimme tuttavilta heidän suosikki-Tuhis-biisejään ja noilta listoilta kaksi tuntui nousevan ylitse muiden, "Kesälaulu" ja "Kaislakadun tarinoita". Siis ne ainakin mukaan. Kovin trad.-henkisiä biisejä tai covereita ei päätetty valita pakkaa hämmentämään, vaikka esim. Markus oli tiukasti keikkasuosikki "Niinivaaran" kannalla ja Pertti olisi vaatinut Jyrin "Timotein" mukaan, omasta kunnianhimoisesta instrumentaalistaan puhumattakaan. Jyriltä päädyttiin valkkaamaan napakka "Sininen" ja Pertin tasavahvasta tuotannosta vahvakertosäkeinen "Tuulentupa", vaikka minä ja Markus olimme enemmän svengaavan "Juorun" puolella. - Melkein mikä tahansa muu biisi kuin se, kommentoi Pertti. Meikäläisen biiseistä saivat armon "Tulviiko Pielinen koskaan?", yksi tavaramerkkiviisuistamme, ja slaavilaisehko balladi "Kalininista Tveriin", mitä itse hieman opponoin. Siinä on kyllä esim. Pertiltä aivan upea bassosovitus, mutta slovareistani olisin kyllä valinnut pikemminkin tarinahenkisen "Uimaharjun valot" tai "Joki ei tyhjene yhteen lauluun", jossa on mielestäni paras koskaan tekemäni lauluteksti. - Musiikki on tekstiä tärkeämpi, kommentoi Pertti.

Kähkönen oli samaa mieltä siitä, että Tuhatkaunon musassa on tavallaan kaksi linjaa, Neil Young -henkinen folkrock-osasto ja sitten traditionaalisempi ja pelimannimaisempi meininki, ja näitä kahta ei ehkä kannattaisi levykokonaisuuksilla liikaa sotkea - tehdä pikemminkin peräkkäin kaksi erilaista kokonaisuutta. Niinpä sitten päätettiin äänittää ensi alkuun tällainen folkrockimpi biisinippu. Sessiot alkoivat huhtikuussa 2002 Kähkösen studiolla Linnunlahdella. Päädyimme kohtuullisen luomuun äänitystapaan: ensin pohjat livenä purkkiin, sitten päälle laulut ja muut mahdolliset päällekäisäänitykset. Rumpujen tai perkussioiden mukaanottamista ei harkittu missään vaiheessa. Jyri ja minä soitimme akustiset kitaramme ja Pertti basson yhtä aikaa samassa huoneessa, Markus äänitti osuutensa erillisessä kopissa vuotojen estämiseksi. Ottoja vedettiin muutama - pari harjoitus- ja tasojenkatsomisläpimenoa, sen jälkeen purkkiin - yleensä toinen otto oli se paras. Sen jälkeen pohjien kuuntelu, mahdolliset pikku paikkaukset (siunattu kovalevyäänitysteknologia!) - ja sitten päällekäisäänityksiin lauluraita, soolosoitin tai värittävä lisäsoitin kerrallaan. "Kaislakatu" sai mandoliinia ja taustalauluja, joita siinä ei tähän asti ollut. "Siniseen" ja "Tuulentupaan" soitin Jyrin 12-kielisellä lisäkuviot ja ensinmainittuun mahdollisesti urani ensimmäisen kitarasoolon Kähkösen orkesterikitaralla. Kähkönen kuuli loppuosan sovituksessa vähän Santanaa ja niinhän se on, että "Evil Waysin" A-osassa on sama kahden soinnun kierto. You've got to move to Pyhäselkä, baby, before I start losing you.

Jäljestä tuntui tulevan hyvää, ja kun Kähkönen alkoi vihjailla, että hän voisi mahdollisesti julkaista meiltä kokonaisen albumin Pilfink Records -levymerkillään, mikäli mikään isompi taho ei meistä kiinnostuisi, päätimme jatkaa sessioita kesän mittaan äänittämällä toisen mokoman biisejä. Kappaleiden valinta isosta repertuaaristamme ei ollut yhtään sen helpompaa - itse olisin ollut enemmän hitaiden biisien kannalla, sillä niissä lauluntekijän todellinen taituruus punnitaan, sellaisia jaksaa kuunnella kotona kuulokkeet korvilla ja kaljaputeli ellei peräti viinilasi kädessä, sellaisissa tekstiin on kiinnitettävä huomiota - nopeat rallit ovat singlebiisejä, kulutukselle altista keikkatavaraa. No, Jyri ja Pertti jyräsivät sen mielipiteen vääränä.

Anyway, nyt voitiin valkata mukaan "epähittimäistä" mutta albumikokonaisuuteen sopivaa tavaraa, enter Pertin instrumentaali "Pertin hiihtoreissu" ja minun pitkä balladi "Uimaharjun valot". Jyrin kansanlaulun tapaan soiva "Timotei, sinä keinuva heinä" otettiin kanssa nippuun, onhan sekin meidän tavaramerkkibiisejämme, joka on soitettu melkein joka keikalla ja varmaan tullaan soittamaankin, niin hyvä laulu se on. Laulusovitusta hieman skarpattiin "Vettä saappaissa" -versiosta, ei siis "tii-moo-tei" ja "kee-sää-päiviä" ja "kyylä mietti jo häitä", vaan "timotei" ja "kesäpäiviä" ja "kylä mietti jo häitä".

Kaikki tähän asti valitut olivat entisiltä cdr-albumeiltamme tuttua materiaalia, mutta uuttakin levytyskelpoista oli kantautunut ohjelmistoon. Seulan läpäisivät Jyrin nätti slovari "Sunnuntai-ilta" (Riki Sorsa -henkiseltä työnimeltään "Tää on se ilta") ja Pertin countryrock-tyylinen, Grateful Deadin "Workingman's Deadin" ja "American Beautyn" hengen mieleentuova "Etsijä". Meikäläisen kevyesti nostalginen ja Hector-henkinen "Viime vuosituhannen viimeiset vuodet" valkattiin myös mukaan. Sen teksti on aika henkilökohtainen ja biisi keräsikin rohkeutta vuoden päivät pöytälaatikossa. Yksi kappale mahtuisi vielä mukaan, otettaisiinko joku cover, versiointihan kuuluu folkkiin ja Tuhatkaunoon aivan oleellisesti? No, kädenväännön jälkeen päätettiin ottaa "Haassamme" mukaan, hieno ruotsalainen kansanlaulumelodia, jonka Saukin sanoin on suomeksi levyttänyt aiemmin Finntrio. Kuulin biisin ekan kerran Maria Kalaniemen Ramunder-yhtyeen esittämänä Kihauksessa 2001 ja Ramunderin sovitusta mekin hieman lainaamme, siksi levynkanteen tullaan painamaan "sovitus Tuhatkauno & Olli Varis".

Nämä seitsemän biisiä äänitettiin kahdessa nipussa. "Uimaharju", "Timotei", "Hiihtoreissu" ja "Viime vuosituhat" äänitettiin heinäkuussa. Pohjat tehtiin tällä kertaa Joensuun konservatorion studiolla (jossa Kähkönen opettaa) ja täydentävät äänitykset tutulla Kähkösen kotistudiolla. Lisäsin pianoa "Uimaharjun" loppusinfoniaan ja mandoliinia "Viime vuosituhanteen". "Uimaharjun", tämän pohjoiskarjalaisen "Racing In The Streetsin" lauluotto on äänitetty Ilosaarirockviikonlopun jälkeisenä maanantaina. Työvuoroni päätyttyä sunnuntai-iltana otin jokusen kaljan. Meni sitten vähän kurkkulauluksi. Ehkä suuri laulajaesikuvani Pekka Myllykoski kuultaa vähän tulkinnassa läpi. (Kunpa osaisikin tehdä, edes kääntää joskus yhtä hienon tekstin kuin "Pois tältä valtatieltä" - ja sitten vielä laulaa sen yhtä hienosti.)

"Etsijä", "Sunnuntai-ilta" ja "Haassamme" jäivät tehtäväksi elokuun alkuun. Ne äänitettiin alusta loppuun Linnunlahdella. Haastavin sovitusidea oli tehdä "Sunnuntai-ilta" kappaleen "Pyhäselän Billy Joel" -henkeen sopivasti piano-basso-kitara-triolla. Flyygeliä soittamaan saatiin Markuksen kuorokaveri ja meikäläisen työkaveri Tuomas Yläkorhola, mustien ja valkoisten koskettimien oivallinen ymmärtäjä. Markuksen haitaria näihin kolmeen biisiin ei sovitettu (enkä minäkään soita lainkaan "Sunnuntai-illassa", laulamisesta puhumattakaan - päätettiin tehdä edes yksi kappale levylle ilman stemmoja). Eiköhän levy soi freesimmin, kun soitinnukset hieman vaihtelevat.

Miksauksia on valmistunut Kähköseltä tässä sivussa, kesän mittaan pikkuhiljaa. Olemme pallotelleet miksausvaihtoehtoja cdr-levyillä ja kuunnelleet niitä kodeissamme. Kähkönen innostui sovittamaan kolmeen biisiin myös viuluosuuksia, jotka soittaa itse. Monesti olemme miettineet, että viulu sopisi muutamiin biiseihimme oikein hyvin. Ja kuten "Etsijästä", "Timoteistä" ja "Hiihtoreissusta" tulette kuulemaan, niin sopiihan se. Kova juttu oli myös saada "Etsijään" kitaristivierailijaksi Santtu Karhun & Talvisopien Fjodor Astashov. Bändi käväisi Joensuussa keikalla elokuun lopulla ja Astashov suostui studiovieraaksi. "Etsijät" tässä muodossaan on ehdottomasti yksi levyn tapauksia.

Tätä kirjoittaessani kolmannes levystä on miksauksia myöten valmiissa kuosissa. Loput valmistunevat ennen syksyä. Olemme lähettäneet kolme biisiä tyrkylle levy-yhtiöihin ("Viime vuosituhannen viimeiset vuodet", "Kesälaulu" ja "Kalininista Tveriin") ja ruvenneet odotellessa askartelemaan kansia. Kansimaalaukset tulevat totuttuun tapaan Pertiltä ja kansivihkosta yritetään tehdä kunnianhimoista, valokuvia, lyriikoita ja kenties tabulatuureja mukaan. Albumin nimeä pidettiin auki aika pitkään, mutta Pertin etukanteen valkatusta maalauksesta (psykedeelinen kivihotelli meren rannassa) nousi esiin sana "Aavaranta". Biisijärjestystäkin pitäisi miettiä.

Tilanne on miellyttävän stressaavasti auki - löytyykö levylle julkaisija, ja jos löytyy, niin milloin levy saadaan julki. "Ennen joulua 2002" oli alkuperäinen tavoite, saa nähdä pitääkö siitä tinkiä.

Ja tottakai mielessä pyörii jo se seuraava, hieman trad.-henkisempi levy, jolla olisi etenkin näitä nyt diskriminoituja Jyrin ralleja: "Neito nuori aina iloinen on", "Minä rakastan...", "Sano, sano todella", "Huolista kipiät silmät", "Tietä pitkin kulkiessani"... Ja ohjelmistossa olevat mutta levyttämättömät "Matushka", "Noljakan juoppobussi", "Reppurin laulu", "Pieni kulkuri" ja "Mies, nainen ja kunnanlääkäri"... "Niinivaarakin" sopisi sekaan... Ja Pertin "Helppoheikistä" treenattu uusi hidas "Hurja poika" -henkinen sovitus... Kyllä meiltä matskua löytyy, siinähän olisi jo kakkoslevy.

"The Son of Making Of Aavaranta",
eli levyntekomuistelmia, osa II
Kirj. Suonna syyskuun puolessavälissä 2002

No niin. Se on pikkulauantai syyskuun puolessavälissä. Tulin tuossa juuri Tuhatkaunon treeneistä verkkomestari Meriläisen headquartersiin, avasin valkoviinipullon (palkkapäivää odotellessa halvan) ja rupesin kirjoittamaan jatkoa levysaagaamme.

Viimeinen miksauskerta Kähkösen studiolla on tämän projektin puitteissa takana, toivottavasti, varmaan Jarmonkin mielestä, ei arvannut mitä pilkunviilaajia ja kontrollifriikkejä sai ristikseen. Eli kävimme eilisiltana Pertin kanssa hiomassa "Hiihtoreissun" miksauksen ja lisäämässä vähän lisää kitaraa ja stemmalaulantaa "Etsijään". Jälki taitaa nyt olla albumin jokaisen kolmentoista biisin puolesta sellaista, että voidaan edetä masterin tekoon. Biisit soundaavat varsin hyviltä, sopivan tukevilta ja heleiltä. Oletan, että vanhat fanimme saavat biiseistä irti uusia nyansseja... Ja ehkä saamme sitten myös uusia faneja... (Mikko pisti tuossa juuri äsken soimaan Joni Mitchellin "Court And Sparkin". Siitä ei kyllä folkrock-levy paljon parane. Kukaan ei ole muuten vielä huomannut että "Ylistönmäen musta koira" -biisi on meikäläisen "Court And Spark" -tribuutti. Ja onhan se tietysti myös DDT:n "Tsornij pjos Peterburgin" tribuutti :-)

Etelän yhtiöt eivät ole osoittaneet Tuhatkaunoa kohtaan kiinnostustaan, joten Pilfink Records -diiliä hiotaan. Ei se mitään. Pilfinkillä on hyvä meininki ja nouseva tähti. Esimerkiksi Kähkösen toukokuussa julkaisema Wonga-yhtyeen "Melpokas" on helvetin hyvä kiekko. No, onhan siinä myös loistavat kansitekstit... Anyway, Tuhatkaunon albumin julkaisu joulukuussa 2002 ei ole kuulemma mahdoton yhtälö. Eli ei kun masterin ja kansien tekoon. Lainamateriaalia sisältävien biisien luvat ovat jo kunnossa. Makkosen Pekka vääntää tällä viikolla kansista ensimmäistä vedosta.

Treeneissä katsottiin äsken albumin biisijärjestys kolmeen pekkaan. (Markus oli kipeä.) Päädyttiin tällaiseen:

1. Viime vuosituhannen viimeiset vuodet
2. Kesälaulu
3. Kaislakadun tarinoita
4. Kalininista Tveriin
5. Timotei, sinä keinuva heinä
6. Pertin hiihtoreissu
7. Tulviiko Pielinen koskaan?
8. Tuulentupa
9. Sininen
10. Sunnuntai-ilta
11. Haassamme - Uti vår hage -
12. Etsijä
13. Uimaharjun valot

...eli että slovarit ja nopeammat eivät seuraisi toisiaan hypellen, vaan enemmän muutaman hengenheimolaisensa blokeissa. Albumin esto jää niukasti alle 50 minuutin. Ihan hyvä kesto. Enemmän olisi jo liikaa, debyytiksi.